Cat Deeley oli aikuistuessaan saanut perinnöksi suuren tontin Kaunialasta. Hän ei oikeastaan tiennyt miksi, ja kuka perinnön oli jättänyt, mutta olipa ainakin jotain, missä aikaansa viettää. Rahanhimoisella simillä oli elämässään tavoitteena päästä sairaalan johtajaksi ja ehkä siinä sivussa voisi perheenkin pyöräyttää.

 

Jonkinmoinen hökkeli niistä rahoista, jotka suorastaan kasvoivat puussa, oli kehiteltävä, ja tältä se loppujenlopuksi aika paljon näytti. Ei tapetteja, ei lattiaa ja huomatkaa vielä halpishuonekalut.

 

Mutta ei Cat yksin sentään muuttanut. Hänen bostoninterrierinsä Dee Dee oli melkoisen söpö otus, joten se kulki mukana, minne ikinä mentiinkin. Tai no oikeasti se oli vaan niin seurankipeä, että se oli pakko ottaa mukaan, ettei se yrittäisi hajottaa vaikka sohvaa.

 

Dee sai töitä viihdealalta, jota varten pitikin opetella puhumaan. Näytti onnistuvan.

 

Ei hyvä luoja..

 

Niin siis, jos sitä johtajan paikkaa yrittää tavoitella, pitäisi kai ensin löytää töitäkin..

 

.. jota ei sitten kumminkaan löytynyt. Mutta jee Cat on tosi eco, kun kompostoi sanomalehdenkin. Siitä voi olla hyötyä vaikka tulevaisuudessa, jos vaikka perustaisi perunamaan.

 

 

Söpöliini number 1 joutui nukkumaan nurmikolla, koska Catin uudet naapurit katsoivat televisiosta kokkisotaa. Mokomatkin.

 

Hei sun kaa mitä vaan baby ! Mies ei näyttänyt olevan yhtä innoissaan.

 

Hei mulla on jo 5 muksua ja saman verran viel tulossa että ei kiitos. No sitte !

 

Mut voitas opettaa se pelaa jalkapalloa ! Ei.

 

Jes, sade, auuuummmm ! Catin neighbour oli tosi innoissaan sateesta. Syytäkin ois olla.

 

Dee the söpölipöpöli pääsi sohvalle. Hemmoteltu rakki sanon minä.

 

Eka osa takana, toivottavasti oli lukemisen arvoinen. Seuraavassa osassa nähdäänkin jo tulevaa miesmatskua.